PASKAA

Miltä kuulostaa hikinen, ahdas, pimeä, huonoa ilmaa täynnä oleva pölyinen ja hutera työasento? Just siltä millaisessa ite oon just nyt. Ei voi muuta sanoa ku vittu mitä paskaa ja että tää neljäs kesä raksa-apulaisena saa riittää.

Arvatkaa mitä mää teen nyt käytännössä. Pyyhin pölyjä ilmastointiputkien päältä. Arvatkaa mitä muuta. Tää on täysin turhaa työtä koska se ei vaikuta mitenkää mihinkää. Kui moni teistä käy kattomassa onko teijän koulussa ilmastointiputkien päällä pölyä? Kaikista vituttavin juttu on se, että voisin olla kotona lukemassa kirjotuksiin koska aikataulu on tiukka mutta ei, täällä teen täysin turhaa paskatyötä joka ei hyödytä ketää. Olin kolme viikkoa puhelinmyyntitöissä ja sen palkka ois riittäny mulle mutta ei porukoille joten täällä ollaan Jippii Jee mitä paskaa. Herään 5.00 joka aamu että pääsen hengittämää pölyä ja tappamaan kuulon tänne meluun yhdeksäksi tunniksi. Tiiän että kaikki on kateellisia ja sillee. Saatana.

valokeilassa hellu

KULMAKARVAT ON SITTE MINUN BRAVUURINI TULOS

Tämän päivän mukavien kuvien kunniaksi ajattelin että voisin tosiaan postata minulle henkilökohtaisesti tärkeimmästä ihmisestä mitä täällä maanpäällä liikkuupi, eli kyseessähän on minun hellu eli Helena. Meijän matka randomeista tämän päivän ystäviksi on ollu aikalailla tuurista kiinni. Tai ylipäätään se että ollaan tutustuttu ja ollaan näi läheisiä mitä nykypäivänä ollaan. Päättäväisyyttä se on vaatinu koska kyseessähän on harvinaisen monimutkainen ja vaikea naishenkilö. Paras se on silti.

Isoskoulutus 2011 oli sellanen juttu missä tavattiin ensimmäistä kertaa ikinä. Kaikki muut tyypit ketä sinne koulutukseen tuli oli nimeltä tuttuja, mutta tämän neitokaisen olemassaolosta  minulla ei ollu sitte minkäänlaista käsitystä enne sitte tuota kyseistä koulutusta. Koulutus kesti kylmän tammikuisen viikonlopun ja yhtäkkiä käveltiinki siellä käsikynkkää ja hypättiin mielissää lumihankeen sisävaatteet päällä (?). Maailman hassuinta oli se, että mulle jäi heti sellanen kuva, että olisin tuntenu Helenan jotenkin kauemminkin ku vaa sen viikonlopun. 

Oon aina ollu jotenki tosi pessimistinen sillee että ku sanotaa "joo saat uusia kavereita sieltä ja täältä ku lähet tähän mukaan" mutta tosiaan isoskoulutukseen lähtö on ollu yks elämäni parhaimmista päätöksistä tähän mennessä. Mää oikeasti sain sieltä elämääni ihmisen, joka on tällä hetkellä mulle niin tärkeä että sitä ei voi oikee sanoin kuvailla eikä välttämättä piäkkää kuvailla. Teoistahan se näkyy ja tosiaa kuljetaanki ku paita ja peppu joka puolella yhessä. 

Helena on jääräpää. Jos se päättää jotain nii se päätös sitten pitää ihan varmasti. Parasta Helenassa on kuitenki se, että sille voi kertoa mitä vaan oikeastaan eikä tarvi pelätä että jutut lähtee eteenpäin. Tosiaan eipä oo tällä hetkellä mitään mitä se ei minusta tietäis. Ja vaikka oltaiskin eri mieltä asioista, nii päästään silti jonkinlaisee kompromissiin (lähes) aina. Se on hieno ele, että osaa arvostaa muidenkin ihmisten mielipiteitä ja lähestyä asioita erilaisista näkökulmista niinku Hellu ossaa. Oma maailmankatsomus ja suhtautuminen monenmoisiin juttuihin on kyllä tuon naikkosen takia muuttunu positiivisempaan suuntaan! 

Helena tykkää punasista hiuksista (jollaset se värjäski helmikuussa itselleen parin vuoden haaveilun jälkeen!), minusta, syömisestä, bailailusta, kesästä ja KOULUSTA. Se on supermatikkanörtti. Vihaan matikkaa. Ja ollaan tajuttu, että meillä ei oo oikeesti yhtää yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Esimerkiksi mää tykkään kaakeista, helena inhoaa. Siksi tää onki nii hassua mite voijaa olla näi hyviä kavereita vaikka meitä ei oikee yhistä mikää. Paitsi osittain samallaine musiikkimaku.

 Helena rakastaa mun rakkia 

 Musta tuntuu että Helena ei arvosta tätä postausta ite ja tää onki kyllä melko sekalainen ja hassu postaus, huomaa että mulla on aivot tukossa flunssasta ja parin yön huonot unet takana, mutta ei se mitää. Halusin vaa jakaa edes himpun verran tietoa minun parhaasta ystävästä muillekki. Se on suuren arvostuksen ele ja oon niin ylpeä ja ilonen ja onnekas ku mulla on näi hyvä ystävä.<3

pohdintaa

Me kaikki joudutaan päivittäin tekemää valintoja asioiden välillä. Juonko aamupalalla maitoa vai vettä, vai kenties mehua? Laitanko tänää nää farkut vai nuo toiset? Joskus ne valinnat on vaa välttämättä vähä mutkikkaampia ja valinnanvaikeus voi olla kova. Entä sillon ku tietää että iha sama mitä valitset, se on väärin syystä tai toisesta? Sellaset valintatilanteet on aika perseestä. Missä on se kombinaatio että voi valita molemmat? Oon aika mestari sovitteleen sellasia tilanteita ja pyrin parhaani mukaa jakamaan aikaa nii että molemmille ois sen verran ku ne tarvii. Tässä vähän aikaa sitte se ei enää ollukkaan nii helppoa ku yleensä syystä x.

Sitte tajusin että ei perkele, oon eläny nii eristyksissä jonku aikaa että mullaha on kadonnu sosiaaliset taidot melkee kokonaa. Se oli aika karmea hetki ku sen tajusin, koska oon yleensä aina ollu hyvä ihmissuhteissa. Joten tietoisesti oon alkanu elvyttämään näitä taitoja ja kyllähä ne sieltä löytyykin vähitellen.
Vihaan vaan sitä yli kaiken ku mut pistetään valitsemaan joko tai. Älkää tehkö niin mulle.

myrskyn jälkeen on poutasää

Kolme viikkoa töitä takana joten nyt on sitte yhen ( ja ekan!) vapaan viikon vuoro. Käytännössä seki menee kyllä kirjotuksiin lukuun että ei sekään nyt ihan nii vapaata oo mutta eipä tarvi seittemältä herätä :). Sitte ens viikon jälkee taas pahimmalle painajaiselleni töihin eli raksa odottaa halleluja <3. Ootan nii innolla että pääsen taas keräämää metästä työmiesten kusipapereita, uhhh mutta ei passaa valittaa ku liksa on nii pirun hyvä. Hmh.

Tosiaan, viikonloppu tuli ja meni. Heidin kanssa oli mukavaa yökyläillä piiiiiiiitkästä aikaa ja juttua lensi kyllä meleko lailla laidasta laitaan. Kelit oli ihania lukuunottamatta tämän aamun ukkosta, joka oli muute iha helvetin pelottava. Ikkunatki iha helisi.

Ei mulla periaatteessa oo taaskaa mitää asiaa (niinku ei ikinä......). Oottelen vaa sitä puhelua mielissään ja kauhuissaan, puoltoista viikkoa pitäs malttaa :D. Apuvaaa

EI, HERRAN,JUMALA.

Sain eilen maailman mielenkiintosimman puhelun mikä oli a) täysin odottamaton ja b) epätodellinen ja c) pelottava. Tän puhelun jälkee mun kädet tärisi loppupäivän ja parin viikon päästä selviääki se että bongaatteko mua syksyllä sitte iha sieltä telkkarin takaa. Hui. Kamala.

Oon tästä kaikesta nii innoissani mutta mua pelottaa enemmän ku paljon. Tuntuu tosi epätodelliselta. Mutta mun asenne on YOLO joten en kadu mitää ja vaikka vastaanotto olis millane nii who cares. Mulla on pokkaa ja todistan sen sitte sananmukasesti, jos jollaki on siihe mitää sanomista nii tehkööt perässä ja valittakoot sitten.

Sori, uusia kuvia ei ole eikä tämän enempää asiaakaan, mutta mun on pakko saaha purkaa tätä asiaa jonnekkin edes koska oon nii kauheen innostunu ja epävarma samaan aikaa :D. Voiha ny vittu mitä täällä tapahtuuuuuuuuu.

puolen vuoden katsaus

Vuotta 2013 on menny jo herranjestas puolet, joten spontaanin idean siivittämänä päätin kirjustella siihen sitten ihan katsauksen. Tänä vuonna on kerenny tähän mennessä tapahtua jo niiiin paljon sekä hyviä, että huonoja asioita että huhhuh, sitähä on iha vaikee käsittää. Tässä tulee kuitenki puolen vuoden kuvaoksennus minun elämästä ! Varautukaa, edessä ei oo kovin hehkeitä kuvia aina tiedossa (lue: webkameralaatu) mutta enpä minä pakota ketään tätä katsomaankaan. Osaan kuvista jääkin sitte iha tulkitsemisen varaa, kyselläkki saa toki jos jotain tulee mielee :d

TAMMIKUU

HELMIKUU

MAALISKUU 

HUHTIKUU

TOUKOKUU

KESÄKUU

Tässä ei oo todellakaan kaikesta niistä jutuista kuvia mistä tahtoisin, mutta onpaha osa edes. Kuvilla on oma merkityksensä, vaikka ne ei teille ehkä avaakkaan mitää.
 Kesällä saan lopultaki hommattua uuen  kameran, nii ehkäpä sitte loppuvuodelta tulee enemmän kuvia (muutenki ku webillä otettua.) Tässäpä näitä, joulukuussa uudellee sitte tämän kaltaista postailua :)

ristus mikä reissu

Tampereelta kotiuduttu torstai iltana ja oli kyllä rankka, värikäs mutta hieno reissu kokonaisuudessaan! Pieniä kommervenkkejä sattu mutta hengissä ollaan kaikki ja nyt on vihdoin ja viimeinki Särkänniemiki nähty. Ilma oli iha pirun kuuma mutta onneksi esim. tornadossa saatiin vähä viilennystä. Käytiin kaikki vempaimet läpi ja huudettuaki tuli nii että iha hävettää.
Torstaina ku lähettii Tampereelta takasi kotia kohti, käytii eka kuitenki Ideaparkissa kuluttamassa rahat ja nautiskeltiin materialismionnellisuudesta. Oma budjetti oli kuitenki sen verra pieni, että ostin uudet kuulokkeet, kansion, ison (ihanan) vihon ja anna puun levyn. Tämä passas mulle hyvin, vaikka monet vaatteet ois sieltä kyllä tarttunu mukaa jos ois budjetti riittäny. Kaiken kaikkiaan oikee mukava reissu! Ehkäpä eksyn joskus kesällä uudestaanki tuonne Tampereelle, sen verra kivalta paikalta näytti :)