PASKAA

Miltä kuulostaa hikinen, ahdas, pimeä, huonoa ilmaa täynnä oleva pölyinen ja hutera työasento? Just siltä millaisessa ite oon just nyt. Ei voi muuta sanoa ku vittu mitä paskaa ja että tää neljäs kesä raksa-apulaisena saa riittää.

Arvatkaa mitä mää teen nyt käytännössä. Pyyhin pölyjä ilmastointiputkien päältä. Arvatkaa mitä muuta. Tää on täysin turhaa työtä koska se ei vaikuta mitenkää mihinkää. Kui moni teistä käy kattomassa onko teijän koulussa ilmastointiputkien päällä pölyä? Kaikista vituttavin juttu on se, että voisin olla kotona lukemassa kirjotuksiin koska aikataulu on tiukka mutta ei, täällä teen täysin turhaa paskatyötä joka ei hyödytä ketää. Olin kolme viikkoa puhelinmyyntitöissä ja sen palkka ois riittäny mulle mutta ei porukoille joten täällä ollaan Jippii Jee mitä paskaa. Herään 5.00 joka aamu että pääsen hengittämää pölyä ja tappamaan kuulon tänne meluun yhdeksäksi tunniksi. Tiiän että kaikki on kateellisia ja sillee. Saatana.

valokeilassa hellu

KULMAKARVAT ON SITTE MINUN BRAVUURINI TULOS

Tämän päivän mukavien kuvien kunniaksi ajattelin että voisin tosiaan postata minulle henkilökohtaisesti tärkeimmästä ihmisestä mitä täällä maanpäällä liikkuupi, eli kyseessähän on minun hellu eli Helena. Meijän matka randomeista tämän päivän ystäviksi on ollu aikalailla tuurista kiinni. Tai ylipäätään se että ollaan tutustuttu ja ollaan näi läheisiä mitä nykypäivänä ollaan. Päättäväisyyttä se on vaatinu koska kyseessähän on harvinaisen monimutkainen ja vaikea naishenkilö. Paras se on silti.

Isoskoulutus 2011 oli sellanen juttu missä tavattiin ensimmäistä kertaa ikinä. Kaikki muut tyypit ketä sinne koulutukseen tuli oli nimeltä tuttuja, mutta tämän neitokaisen olemassaolosta  minulla ei ollu sitte minkäänlaista käsitystä enne sitte tuota kyseistä koulutusta. Koulutus kesti kylmän tammikuisen viikonlopun ja yhtäkkiä käveltiinki siellä käsikynkkää ja hypättiin mielissää lumihankeen sisävaatteet päällä (?). Maailman hassuinta oli se, että mulle jäi heti sellanen kuva, että olisin tuntenu Helenan jotenkin kauemminkin ku vaa sen viikonlopun. 

Oon aina ollu jotenki tosi pessimistinen sillee että ku sanotaa "joo saat uusia kavereita sieltä ja täältä ku lähet tähän mukaan" mutta tosiaan isoskoulutukseen lähtö on ollu yks elämäni parhaimmista päätöksistä tähän mennessä. Mää oikeasti sain sieltä elämääni ihmisen, joka on tällä hetkellä mulle niin tärkeä että sitä ei voi oikee sanoin kuvailla eikä välttämättä piäkkää kuvailla. Teoistahan se näkyy ja tosiaa kuljetaanki ku paita ja peppu joka puolella yhessä. 

Helena on jääräpää. Jos se päättää jotain nii se päätös sitten pitää ihan varmasti. Parasta Helenassa on kuitenki se, että sille voi kertoa mitä vaan oikeastaan eikä tarvi pelätä että jutut lähtee eteenpäin. Tosiaan eipä oo tällä hetkellä mitään mitä se ei minusta tietäis. Ja vaikka oltaiskin eri mieltä asioista, nii päästään silti jonkinlaisee kompromissiin (lähes) aina. Se on hieno ele, että osaa arvostaa muidenkin ihmisten mielipiteitä ja lähestyä asioita erilaisista näkökulmista niinku Hellu ossaa. Oma maailmankatsomus ja suhtautuminen monenmoisiin juttuihin on kyllä tuon naikkosen takia muuttunu positiivisempaan suuntaan! 

Helena tykkää punasista hiuksista (jollaset se värjäski helmikuussa itselleen parin vuoden haaveilun jälkeen!), minusta, syömisestä, bailailusta, kesästä ja KOULUSTA. Se on supermatikkanörtti. Vihaan matikkaa. Ja ollaan tajuttu, että meillä ei oo oikeesti yhtää yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Esimerkiksi mää tykkään kaakeista, helena inhoaa. Siksi tää onki nii hassua mite voijaa olla näi hyviä kavereita vaikka meitä ei oikee yhistä mikää. Paitsi osittain samallaine musiikkimaku.

 Helena rakastaa mun rakkia 

 Musta tuntuu että Helena ei arvosta tätä postausta ite ja tää onki kyllä melko sekalainen ja hassu postaus, huomaa että mulla on aivot tukossa flunssasta ja parin yön huonot unet takana, mutta ei se mitää. Halusin vaa jakaa edes himpun verran tietoa minun parhaasta ystävästä muillekki. Se on suuren arvostuksen ele ja oon niin ylpeä ja ilonen ja onnekas ku mulla on näi hyvä ystävä.<3

pohdintaa

Me kaikki joudutaan päivittäin tekemää valintoja asioiden välillä. Juonko aamupalalla maitoa vai vettä, vai kenties mehua? Laitanko tänää nää farkut vai nuo toiset? Joskus ne valinnat on vaa välttämättä vähä mutkikkaampia ja valinnanvaikeus voi olla kova. Entä sillon ku tietää että iha sama mitä valitset, se on väärin syystä tai toisesta? Sellaset valintatilanteet on aika perseestä. Missä on se kombinaatio että voi valita molemmat? Oon aika mestari sovitteleen sellasia tilanteita ja pyrin parhaani mukaa jakamaan aikaa nii että molemmille ois sen verran ku ne tarvii. Tässä vähän aikaa sitte se ei enää ollukkaan nii helppoa ku yleensä syystä x.

Sitte tajusin että ei perkele, oon eläny nii eristyksissä jonku aikaa että mullaha on kadonnu sosiaaliset taidot melkee kokonaa. Se oli aika karmea hetki ku sen tajusin, koska oon yleensä aina ollu hyvä ihmissuhteissa. Joten tietoisesti oon alkanu elvyttämään näitä taitoja ja kyllähä ne sieltä löytyykin vähitellen.
Vihaan vaan sitä yli kaiken ku mut pistetään valitsemaan joko tai. Älkää tehkö niin mulle.