PASKAA

Miltä kuulostaa hikinen, ahdas, pimeä, huonoa ilmaa täynnä oleva pölyinen ja hutera työasento? Just siltä millaisessa ite oon just nyt. Ei voi muuta sanoa ku vittu mitä paskaa ja että tää neljäs kesä raksa-apulaisena saa riittää.

Arvatkaa mitä mää teen nyt käytännössä. Pyyhin pölyjä ilmastointiputkien päältä. Arvatkaa mitä muuta. Tää on täysin turhaa työtä koska se ei vaikuta mitenkää mihinkää. Kui moni teistä käy kattomassa onko teijän koulussa ilmastointiputkien päällä pölyä? Kaikista vituttavin juttu on se, että voisin olla kotona lukemassa kirjotuksiin koska aikataulu on tiukka mutta ei, täällä teen täysin turhaa paskatyötä joka ei hyödytä ketää. Olin kolme viikkoa puhelinmyyntitöissä ja sen palkka ois riittäny mulle mutta ei porukoille joten täällä ollaan Jippii Jee mitä paskaa. Herään 5.00 joka aamu että pääsen hengittämää pölyä ja tappamaan kuulon tänne meluun yhdeksäksi tunniksi. Tiiän että kaikki on kateellisia ja sillee. Saatana.

valokeilassa hellu

KULMAKARVAT ON SITTE MINUN BRAVUURINI TULOS

Tämän päivän mukavien kuvien kunniaksi ajattelin että voisin tosiaan postata minulle henkilökohtaisesti tärkeimmästä ihmisestä mitä täällä maanpäällä liikkuupi, eli kyseessähän on minun hellu eli Helena. Meijän matka randomeista tämän päivän ystäviksi on ollu aikalailla tuurista kiinni. Tai ylipäätään se että ollaan tutustuttu ja ollaan näi läheisiä mitä nykypäivänä ollaan. Päättäväisyyttä se on vaatinu koska kyseessähän on harvinaisen monimutkainen ja vaikea naishenkilö. Paras se on silti.

Isoskoulutus 2011 oli sellanen juttu missä tavattiin ensimmäistä kertaa ikinä. Kaikki muut tyypit ketä sinne koulutukseen tuli oli nimeltä tuttuja, mutta tämän neitokaisen olemassaolosta  minulla ei ollu sitte minkäänlaista käsitystä enne sitte tuota kyseistä koulutusta. Koulutus kesti kylmän tammikuisen viikonlopun ja yhtäkkiä käveltiinki siellä käsikynkkää ja hypättiin mielissää lumihankeen sisävaatteet päällä (?). Maailman hassuinta oli se, että mulle jäi heti sellanen kuva, että olisin tuntenu Helenan jotenkin kauemminkin ku vaa sen viikonlopun. 

Oon aina ollu jotenki tosi pessimistinen sillee että ku sanotaa "joo saat uusia kavereita sieltä ja täältä ku lähet tähän mukaan" mutta tosiaan isoskoulutukseen lähtö on ollu yks elämäni parhaimmista päätöksistä tähän mennessä. Mää oikeasti sain sieltä elämääni ihmisen, joka on tällä hetkellä mulle niin tärkeä että sitä ei voi oikee sanoin kuvailla eikä välttämättä piäkkää kuvailla. Teoistahan se näkyy ja tosiaa kuljetaanki ku paita ja peppu joka puolella yhessä. 

Helena on jääräpää. Jos se päättää jotain nii se päätös sitten pitää ihan varmasti. Parasta Helenassa on kuitenki se, että sille voi kertoa mitä vaan oikeastaan eikä tarvi pelätä että jutut lähtee eteenpäin. Tosiaan eipä oo tällä hetkellä mitään mitä se ei minusta tietäis. Ja vaikka oltaiskin eri mieltä asioista, nii päästään silti jonkinlaisee kompromissiin (lähes) aina. Se on hieno ele, että osaa arvostaa muidenkin ihmisten mielipiteitä ja lähestyä asioita erilaisista näkökulmista niinku Hellu ossaa. Oma maailmankatsomus ja suhtautuminen monenmoisiin juttuihin on kyllä tuon naikkosen takia muuttunu positiivisempaan suuntaan! 

Helena tykkää punasista hiuksista (jollaset se värjäski helmikuussa itselleen parin vuoden haaveilun jälkeen!), minusta, syömisestä, bailailusta, kesästä ja KOULUSTA. Se on supermatikkanörtti. Vihaan matikkaa. Ja ollaan tajuttu, että meillä ei oo oikeesti yhtää yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Esimerkiksi mää tykkään kaakeista, helena inhoaa. Siksi tää onki nii hassua mite voijaa olla näi hyviä kavereita vaikka meitä ei oikee yhistä mikää. Paitsi osittain samallaine musiikkimaku.

 Helena rakastaa mun rakkia 

 Musta tuntuu että Helena ei arvosta tätä postausta ite ja tää onki kyllä melko sekalainen ja hassu postaus, huomaa että mulla on aivot tukossa flunssasta ja parin yön huonot unet takana, mutta ei se mitää. Halusin vaa jakaa edes himpun verran tietoa minun parhaasta ystävästä muillekki. Se on suuren arvostuksen ele ja oon niin ylpeä ja ilonen ja onnekas ku mulla on näi hyvä ystävä.<3

pohdintaa

Me kaikki joudutaan päivittäin tekemää valintoja asioiden välillä. Juonko aamupalalla maitoa vai vettä, vai kenties mehua? Laitanko tänää nää farkut vai nuo toiset? Joskus ne valinnat on vaa välttämättä vähä mutkikkaampia ja valinnanvaikeus voi olla kova. Entä sillon ku tietää että iha sama mitä valitset, se on väärin syystä tai toisesta? Sellaset valintatilanteet on aika perseestä. Missä on se kombinaatio että voi valita molemmat? Oon aika mestari sovitteleen sellasia tilanteita ja pyrin parhaani mukaa jakamaan aikaa nii että molemmille ois sen verran ku ne tarvii. Tässä vähän aikaa sitte se ei enää ollukkaan nii helppoa ku yleensä syystä x.

Sitte tajusin että ei perkele, oon eläny nii eristyksissä jonku aikaa että mullaha on kadonnu sosiaaliset taidot melkee kokonaa. Se oli aika karmea hetki ku sen tajusin, koska oon yleensä aina ollu hyvä ihmissuhteissa. Joten tietoisesti oon alkanu elvyttämään näitä taitoja ja kyllähä ne sieltä löytyykin vähitellen.
Vihaan vaan sitä yli kaiken ku mut pistetään valitsemaan joko tai. Älkää tehkö niin mulle.

myrskyn jälkeen on poutasää

Kolme viikkoa töitä takana joten nyt on sitte yhen ( ja ekan!) vapaan viikon vuoro. Käytännössä seki menee kyllä kirjotuksiin lukuun että ei sekään nyt ihan nii vapaata oo mutta eipä tarvi seittemältä herätä :). Sitte ens viikon jälkee taas pahimmalle painajaiselleni töihin eli raksa odottaa halleluja <3. Ootan nii innolla että pääsen taas keräämää metästä työmiesten kusipapereita, uhhh mutta ei passaa valittaa ku liksa on nii pirun hyvä. Hmh.

Tosiaan, viikonloppu tuli ja meni. Heidin kanssa oli mukavaa yökyläillä piiiiiiiitkästä aikaa ja juttua lensi kyllä meleko lailla laidasta laitaan. Kelit oli ihania lukuunottamatta tämän aamun ukkosta, joka oli muute iha helvetin pelottava. Ikkunatki iha helisi.

Ei mulla periaatteessa oo taaskaa mitää asiaa (niinku ei ikinä......). Oottelen vaa sitä puhelua mielissään ja kauhuissaan, puoltoista viikkoa pitäs malttaa :D. Apuvaaa

EI, HERRAN,JUMALA.

Sain eilen maailman mielenkiintosimman puhelun mikä oli a) täysin odottamaton ja b) epätodellinen ja c) pelottava. Tän puhelun jälkee mun kädet tärisi loppupäivän ja parin viikon päästä selviääki se että bongaatteko mua syksyllä sitte iha sieltä telkkarin takaa. Hui. Kamala.

Oon tästä kaikesta nii innoissani mutta mua pelottaa enemmän ku paljon. Tuntuu tosi epätodelliselta. Mutta mun asenne on YOLO joten en kadu mitää ja vaikka vastaanotto olis millane nii who cares. Mulla on pokkaa ja todistan sen sitte sananmukasesti, jos jollaki on siihe mitää sanomista nii tehkööt perässä ja valittakoot sitten.

Sori, uusia kuvia ei ole eikä tämän enempää asiaakaan, mutta mun on pakko saaha purkaa tätä asiaa jonnekkin edes koska oon nii kauheen innostunu ja epävarma samaan aikaa :D. Voiha ny vittu mitä täällä tapahtuuuuuuuuu.

puolen vuoden katsaus

Vuotta 2013 on menny jo herranjestas puolet, joten spontaanin idean siivittämänä päätin kirjustella siihen sitten ihan katsauksen. Tänä vuonna on kerenny tähän mennessä tapahtua jo niiiin paljon sekä hyviä, että huonoja asioita että huhhuh, sitähä on iha vaikee käsittää. Tässä tulee kuitenki puolen vuoden kuvaoksennus minun elämästä ! Varautukaa, edessä ei oo kovin hehkeitä kuvia aina tiedossa (lue: webkameralaatu) mutta enpä minä pakota ketään tätä katsomaankaan. Osaan kuvista jääkin sitte iha tulkitsemisen varaa, kyselläkki saa toki jos jotain tulee mielee :d

TAMMIKUU

HELMIKUU

MAALISKUU 

HUHTIKUU

TOUKOKUU

KESÄKUU

Tässä ei oo todellakaan kaikesta niistä jutuista kuvia mistä tahtoisin, mutta onpaha osa edes. Kuvilla on oma merkityksensä, vaikka ne ei teille ehkä avaakkaan mitää.
 Kesällä saan lopultaki hommattua uuen  kameran, nii ehkäpä sitte loppuvuodelta tulee enemmän kuvia (muutenki ku webillä otettua.) Tässäpä näitä, joulukuussa uudellee sitte tämän kaltaista postailua :)

ristus mikä reissu

Tampereelta kotiuduttu torstai iltana ja oli kyllä rankka, värikäs mutta hieno reissu kokonaisuudessaan! Pieniä kommervenkkejä sattu mutta hengissä ollaan kaikki ja nyt on vihdoin ja viimeinki Särkänniemiki nähty. Ilma oli iha pirun kuuma mutta onneksi esim. tornadossa saatiin vähä viilennystä. Käytiin kaikki vempaimet läpi ja huudettuaki tuli nii että iha hävettää.
Torstaina ku lähettii Tampereelta takasi kotia kohti, käytii eka kuitenki Ideaparkissa kuluttamassa rahat ja nautiskeltiin materialismionnellisuudesta. Oma budjetti oli kuitenki sen verra pieni, että ostin uudet kuulokkeet, kansion, ison (ihanan) vihon ja anna puun levyn. Tämä passas mulle hyvin, vaikka monet vaatteet ois sieltä kyllä tarttunu mukaa jos ois budjetti riittäny. Kaiken kaikkiaan oikee mukava reissu! Ehkäpä eksyn joskus kesällä uudestaanki tuonne Tampereelle, sen verra kivalta paikalta näytti :)

uuuh kesäloma

fiilikset eiliseltä ennen ylppärikierrokselle eli syömään lähtöä

Huppista vaan, enpäs oo postaillu. Ei oo ollu koko blogiin mitään inspiraatiota, mutta päätin tehä (jälleen kerran) pienoisen comebackin.

Kuten kaikki ollaan luettu miljoona kertaa naamakirjasta ja eri blogeista, se ois kesäloma nyt. Lomalle on lähetty tyytyväisenä viidennen jakson arvosanoihin! Meikäpoikan loma jää kyllä vaan melko lyhyeksi, sillä ens viikon tiistaina lähetään isostelemaan jo Tampereelle.Töitähän ne on, mutta huvista kyllä menee ku päästään ilmaseksi Särkänniemee rannekkeilla ja muuta pientä kivaa :). Isosuus on parasta. Puhelinmyynti ei, ja ne hommat mulla alkaaki sitte 10.6. eli seuraavana maanantaina. Saa nähä kui kauan mulla kestää pää sitä hommaa ku turpaan tulee vähintäänki joka toisesta puhelusta. En silti valita, joillaki ei oo töitä ollenkaa ja tässä iässä joutuu yleensä väkisinkin tekemää vaan jotain tuollasta paskaduunia. Työkokemushan se tärkeintä on, ainaki tässä iässä. Hohhoi.

Muuta asiaa sitten! Huomenna saan VIHDOINKIN upouuden puhelimen! Tämä entinen (Nokia 500) ei toimi, sammuu itestään ja tilttaa suurinpiirtein joka toinen sekuntti. Tilalle tuleekin kauan kuolattu Nokia lumia 900. Oon niiiiiiiin mielissää, koska mun hermot on aika riekaleina ton entisen luurin takia.
Katotaa jos tää blogin päivittäminen lähtis nyt tästä uuteen nousuun taas! :) Hyvvää kessää !

turhaa

nomnom

Koko viikko on menny iha hurjan nopeesti. En tajua mihin mun aika tällä viikolla meni, mutta en valita tippakaa siitä että on perjantai. Perjantai. Ah.

Mun opiskelumotivaatio on hukassa ja kaikki muuki motivaatio tehä mitää. En oikee tiiä mihi se on karannu. Muutetaan meijä lukiosta pois entiselle kunnantalolle loppusyksyy asti remontin takia ja se vituttaa mua enemmän ku paljon koska perseestä joku kunnantalo. Lol. Koeviikko alkaa puolentoistaviikon päästä ja kokeetki tehään jo siellä, päästää heti ekana tekee psykologian koetta valtakunnansalii JEII.

 Oon nukkunu supervähän viimeyönä ja mua vaa vituttaa ja väsyttää 247. Mahottomat pakkaset ei oo yhtää nostattanu fiiliksiä, miksei se kevät nyt vaa tulis ku ollaa kerta puolessa välissä maaliskuuta. blah.

happy holidays

Huhhuh! Riparilta selvittiin hengissä, pienen draaman ja sähellyksen saattelemana tosin, mutta hengissä anyway. Tänää on loman toisiksi viimeinen päivä ja musta tuntuu että mitää lomaa ei oo ollukkaa. Tai no, mullaha sitä on ollu tässä vasta kaksi kokonaista päivää. En valita, mulla on ollu oikee kivaa ja mukavaa muksujen kanssa!
Tänää mie lähen vielä kattomaa tuonne keskustan plazaan että miltä tuo 21 tapaa pilata avioliitto näyttää. Odotukset on kovat koska hyvät näyttelijät, toivotaa etten joudu pettymää :) En jaksa keskittyä taaskaa kirjottamiseen koska aurinko on liian ihana, kevät tulee :3 hyvvää viikonloppua teillekki!

kevät on kohta

Musta tuntu tänää ensimmäistä kertaa yli kuukauteen että mulla oikeasti on energiaa! Oon ollu pirtee ja pää ei oo ollu nii tyhjää täynnä, oon jaksanu tehä muutaki ku kävellä minimi matkat mitä pitää autosta kävellä koulun ovesta sisää ja toisinpäi. Alan siis kuntoutua, vaikka hikiliikuntaa ei saakkaan harrastaa kuukautee vielä.
 Kevät tulee, sen on niin huomannu tuosta ihanasta auringonpaisteesta ulkona. Mulla on ollu kevättä niin ikävä. Rakastan kevättä, se on nii paras vuodenaika. Kaikki aina valittaa ku on loskaa mutta musta se on just parasta. Kevät <3
Eilen käytiin Helenan kanssa leffassa kattomassa unelmien pelikirja, ihan sen takia ku siinä oli Jennifer Lawrence :D. Se oli hyvä ja siinä sai nauraakki, voidaan molemmat suositella sitä että kannattaa käyä kattomassa! Tultii joskus kymmenen maissa illalla sitte Helenalle ja sain sitte viimeistellä sen täydelliset vastavärjätyt punaset hiukset leikkaamalla huonoimpia latvoja pois ja eihän noista hiuksista voi sanoa muuta ku että ne on ihanat. Nii on kyllä Helenaki.

Joo, ei mulla oikee muuta tänää.
Ps. vihdoinki pääsin mun paskasta puhelimesta eroon

Wanhat 2013

Olin tuossa la-su ajan riparilla nii enpäs oo kerenny vielä wanhoista postaamaa, mutta tässäpä tulee! Vähän myöhässä joo, mutta parempi myöhään ku ei millonkaa

Eli, meillä oli ekat tanssit jo ystävänpäivänä vanhemmille eli  tälläys alko sitte jo torstaina ja oli muuten tuskaa kun kampauksen piti kestää sitte perjantaihin asti = tuli nukuttua koko loppuviikko 3-4h. No, onneksi mun päässä olleet 54 pinniä ja pirusti lakkaa piti hiukset kasassa hyvin ja perjantainaki kehtasi sitte tanssahdella ne kolme eri kertaa mitä sille päivälle vielä jäi. Tanssien jälkee me lähettiinki sitte luksusbussilla Oulun keskustaan, Fransmanniin syömää. Oli iha pirun hyvvää ruokaa, harmi vaa että mekko meinas puristaa sen verta pahasti mahasta että oli pakko avata XD. ENKÄ OLLU AINUT onneksi :) Illalla sitte oli astetta rajummat jatkot ja kotona oltii joskus kolmen aikaa yöllä sitte. Eli oli pitkä päivä ja yö. Lauantaina sitte yhentoista aikaa pitiki jo olla riparilla, ja siinä meni sitten tosiaa se loppu vklp. Enempää en kerkeä postata, eikä mulla oo nyt asiaakaa :'D katelkaa näitä muutamia kämäsiä kuvia :) Oli tuo prinsessapäivä kyllä jees, suosittelen teille muillekki vaikka mulla sitä varjosti vieläki vähä tää sairastelu 

better

Selätin kuoleman. Oikeesti. En oo koko lyhyen 17 vuoden elinaikanani ollu kertaakaa näi kipeä mitä oon nyt ollu viikon. Mua piristää huimasti se, että eilen ja tänää tapahtu parannusta. Etenki nyt tänä aamuna. Kurkun turvotus on laskenu nii paljon että ite kurkkuaki näkyy jopa. Tällä hetkellä ei oo edes kuumetta. Mun kuume on pyöriny vähä väliä korkeella ja matalalla. Sitä se mononukleoosi ja paha angiina yhistettynä teettää.

En varmaa ees osaa kuvailla sitä tunnetta ku päähän sattuu nii paljo ja korvissa humisee ja luulet tosissaa että helikopteri on a) sun pään sisällä tai b) lentämässä suhun päi. Sen lisäksi näät sellasia harhoja että huhhuh ja sätkit sen takia ja et saa henkeä koska kurkku on tukossa. Ihan ku sun kaikki lihakset olis vaa kadonnu, tai niistä olis tullu lyijyn painosia. Osittai se kyllä varmaa johtuu siitä ettei ruokaa pystyny syömään viiikon aikana oikeastaan ollenkaa, että joulukilot lähti mukavasti sitte samalla. Luojan kiitos alan parantua, kerkesin jo huolestua ku ens viikolla on iha hulluna menoa ja tekemistä koska wanhat ja ripari.

jos sä tarvitset mua

Viikonloppu tuli ja meni ripareita suunnitellessa ja mun laaman kanssa riehuttaessa eli basic viikonloppu takana jälleen kerran. Huomenna alkaa koeviikko ja mulla alkaa wanhojen reeneillä 10.30, eli saan nukkua <3 rakastan koeviikkoja :3 tosin kokeet on perseestä.

Oon aivan naatti, monellakin tapaa. Tää kolmosjakso on ollu mulle vähän turhan rankka, mutta eihän se auta ku jatkaa tätä tasasta seittemän kurssin tappoa. Yhen kurssin onneksi vaa tentin ens jaksossa, eli on kuuden kurssin aikataulut, mikä passaa mulle paremmin ku hyvin - saan nukkua eikä mulla lopu joka päivä kolmelta tai neljältä. Ikävä kevättä, onneksi tiiän että se tulee yllättävän pian. Parin viikon päässäki häämöttää jo wanhat sekä pitkästä aikaa ripari!

Herätys!

Parin päivän harkinnan jälkee päätin, että ehkä tämä pahasti horroksen ja roudan alle painunut blogi voitaisiin viimeinki kaivaa ylös tuolta pohjamudista. So, here it is, toivotaa että nyt lopputalven ja tulevan kevään myötä kerkeäisin ja jaksaisin tätäkin päivitellä taas!
Kuten kuvasta voi nähä, mun uusi rakkaus, kitara saapui sitte jouluna meille. Oon aivan koukussa (epätoivoseen) soitteluun, mutta kyllä mää jo jotain oon sentää oppinu! Kitaraa on niin paljon helpompi ja nopeempi opetella soittamaa iteksee ku vaikkapa noita mun rumpuja. Ehkä mää osaan soittaa tota joku päivä kunnollaki.
Mutta joo, suurin syy tälle että ei oo tullu laisinkaan postauksia on se, että mää oon hukkunu kouluun ja väsymykseen. Lisäksi mun elämässä ei tapahdu talvella yleensä mitää mistä kirjottaa, mutta nyt tammikuussa on ollu sellasta menoa ja meininkiä että oksat pois. Ja muutenki oon viimeisen puolen vuoden aikana tehny tosi paljon kaikkea mitä en yleensä tee. Oon oppinu iha superpaljon erilaisia juttuja, tajusin sen eilen. Eniten oon kyllä oppinu musiikista, enkä nyt tarkota vaa tuota kitaraa. On tullu esiinnyttyä siellä sun täällä, ja se on ollu musta iha sairaan kivaa, vaikka jokseenki pelottavaa. Positiivista on juitenki se, että itseluottamus on kasvanu ja musta tuntuu että oon muutenki muuttunu, yllättävänkin iso osa mun skeemoista on ihan erilaisia ku aikasemmin. Tavallaan se on mun mielestä vaan hyvä asia.