better

Selätin kuoleman. Oikeesti. En oo koko lyhyen 17 vuoden elinaikanani ollu kertaakaa näi kipeä mitä oon nyt ollu viikon. Mua piristää huimasti se, että eilen ja tänää tapahtu parannusta. Etenki nyt tänä aamuna. Kurkun turvotus on laskenu nii paljon että ite kurkkuaki näkyy jopa. Tällä hetkellä ei oo edes kuumetta. Mun kuume on pyöriny vähä väliä korkeella ja matalalla. Sitä se mononukleoosi ja paha angiina yhistettynä teettää.

En varmaa ees osaa kuvailla sitä tunnetta ku päähän sattuu nii paljo ja korvissa humisee ja luulet tosissaa että helikopteri on a) sun pään sisällä tai b) lentämässä suhun päi. Sen lisäksi näät sellasia harhoja että huhhuh ja sätkit sen takia ja et saa henkeä koska kurkku on tukossa. Ihan ku sun kaikki lihakset olis vaa kadonnu, tai niistä olis tullu lyijyn painosia. Osittai se kyllä varmaa johtuu siitä ettei ruokaa pystyny syömään viiikon aikana oikeastaan ollenkaa, että joulukilot lähti mukavasti sitte samalla. Luojan kiitos alan parantua, kerkesin jo huolestua ku ens viikolla on iha hulluna menoa ja tekemistä koska wanhat ja ripari.